Vuoden lähetessä loppuaan on tapana reflektoida. Monet miettivät, mitä on tehty ja saavutettu, jotkut sitä, mitä ei saatu tehdyksi, mitä olisi voinut jättää tekemättä, jatuliko nyt taas syötyä ihan liikaa suklaata joulunpyhinä.
Oma suhteeni loppuihin on ristiriitainen. Se johtuu siitä, etten enää oikeastaan usko loppujen olemassaoloon. Jo kirjoittaessani Special Edition –sarjaani minua häiritsi ajatus vaikeuksien kautta voittoon -tyyppisestä draamankaaresta. En toki ajattele, että elämä olisi pelkkää tuskaa ja kärsimystä, mutta harvoin muhkeinkaan voitto jää ikuiseksi. Päädyin kirjoittamaan kaksi vuotta tarinani päähenkilön Vapun elämästä. Haasteet, kommellukset ja muut erikoiset tilanteet seuraavat toinen toistaan, mutta niiden keskellä on aina tilaa ilolle.
Kirjoittajana rakastan nk. pääsiäismunia eli tarinan joukkoon piilotettuja viittauksia ja muita yksityiskohtia. Venuksen tarinasta löytyy vihiä siitä, miten uravalmentaja Mintun ja Päivänsäteen rakkausjuttu eteni Lemmenhuolesi kaikki heitä -romaanin jälkeen. Kertomuksistani voi bongata epäsuoria ja vähemmän epäsuoria viitteitä klassikkoelokuviin, suosikkikirjoihin ja lempiartistiini (tai inhokkeihini!). Jos minulla sattuu olemaan silloisella hetkellä mielitietty, hänkin löytää nimensä rivien välistä — tässä kohtaa tosin on huomautettava, että näissä tapauksissa kyse on hyvin epäsuorasta viittauksesta. Tietyn nimiseksi ristitty hahmo ei esimerkiksi ole lemmenviesti samannimiselle ihmiselle, koska hahmojeni ja tosielämän henkilöiden väliset yhteydet ovat sattumanvaraisia.
Tiedän, mitä te nyt ajattelette. Kun on kysymys kirjasta, on pakko laittaa johonkin piste. (Paitsi että tätäkin sääntöä on joskus kierretty johtuen päähenkilön tai itse kirjailijan kuolemasta kesken lauseen). Rakastan päättää kerronnan kohtaan, jossa avautuu jokin uusi mahdollisuus, pähkinä tai pohdinnan aihe. Usein mukana on pieni mysteeri: lukijalle on jossain kohtaa annettu vihje tai vihjeitä, jotka nitovat kokonaisuutta yhteen viimeisissä virkkeissä ja antavat osviittaa, mitä mahdollisesti tapahtuisi tulevaisuudessa.
Loppuni tulevat siis jatkossakin olemaan ei-lopullisia. Ainahan on mahdollista, että jokin tarinoista tulee samaan jatko-osan, kenties jo ensi vuonna. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että loppu on pelkästään uuden alku.
